All official European Union website addresses are in the europa.eu domain.
See all EU institutions and bodies
An official website of the European Union | How do you know?
Environmental information systems
RANNIKON JA MEREN ELINYMPÄRISTÖT
Euroopan meren ja rannikon elinympäristöt ovat uskomattoman monimuotoisia. Pelkästään EU:n rannikoilla on 39 erilaista suojeltua rannikon elinympäristöä, mukaan lukien kivisiä rantoja, estuaareja, laguuneja, marskimaita, kalliojyrkänteitä ja 17 erilaista dyyniä.
HIEKKADYYNIT
Hiekkadyynit rajaavat suurta alaa EU:n rannikkoalueesta. Ne kehittyvät sedimenteistä, jotka siirtyvät aallokon mukana rannalle. Dyynit muodostuvat, kun sedimentti on niin pitkällä sisämaassa, ettei aallokko pääse enää liikuttamaan sitä; niissä kasvaa usein kasvillisuutta, joka stabiloi niitä.
Dyynit ovat yksi eniten ihmisten toimien uhkaamista rannikon elinympäristöistä, ja ne ovat koko EU:ssa suurelta osin heikossa kunnossa. Erityisesti turismiin liittyvät toimet voivat johtaa luonnonrannikoiden muokkautumiseen ja dyynielinympäristöjen heikentymiseen. Haitalliset vieraslajit, jotka eivät ole Euroopan dyyneille natiiveja, voivat myös vaurioittaa dyynejä dominoimalla ja syrjäyttämällä alkuperäistä kasvistoa ja eläimistöä.
MEREN ELINYMPÄRISTÖT: MERIHEINÄT, MEREN METSÄT
Merialueet sisältävät myös monipuolisesti elinympäristöjä aina stabiileista syvänmeren ympäristöistä erittäin dynaamisiin rannikkovesistöihin. EU:n merien suojellut elinympäristöt sisältävät hiekkasärkkiä, Posidonia-meriheinäesiintymiä, meriluolia, riuttoja ja syvänmeren ympäristöjä, kuten vuotavien kaasujen muodostamia vedenalaisia rakennelmia. Useimmat näistä elinympäristöistä sisältävät myös moninaisia eläinkuntia. Esimerkiksi meriheinäniityt tarjoavat kodin monille niistä – mutta myös tähän elinympäristöön kohdistuu uhkia.
MERINISÄKKÄÄT
Euroopan meristä löytyy 34 delfiini-, valas- ja pyöriäislajia, jotka muodostavat yhdessä valaiden luokan. Nämä edustavat 42 prosenttia koko maailmassa tunnetuista valaslajeista ja niihin kuuluvat pyöriäinen (Phocoena phocoena), pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus) ja sillivalas (Balaenoptera physalus). Monet valaslajit ovat syväsukeltajia. Esimerkiksi kaskelotti (Physeter macrocephalus) voi sukeltaa jopa yli 2 000 metrin syvyyteen etsiessään suosikkiravintoaan, jättiläiskalmareita.
Kaikki EU:n merinisäkkäät ovat ankarasti EU:n luontodirektiivin suojelemia. EU:n jäsenvaltioiden on suoritettava tarvittavat toimet valaskantoihin kohdistuvien negatiivisten vaikutusten välttämiseksi. EU:n lakien noudattamiseksi monet maat ovat säätäneet turismitoimintaa siten, että se ei häiritsisi valaita. Lisäksi Euroopan yhteisessä Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) koordinoimassa hankkeessa jäsenvaltioiden on valvottava ja raportoitava säännöllisesti merinisäkäslajien tilasta. Lisäksi EU:n meristrategiadirektiivillä vaikutetaan tiettyihin merinisäkkäisiin kohdistuviin rasitteisiin, kuten vedenalaiseen meluun.
MERIKILPIKONNAT
Maailman seitsemästä merikilpikonnalajista viittä esiintyy EU:n merissä, ja ne ovat tiukasti luontodirektiivin suojelemia. Valekarettikilpikonna (Caretta caretta) ja liemikilpikonna (Chelonia mydas) pesivät molemmat Välimeren alueen rannoilla. Naaraskilpikonna voi matkustaa jopa 12 000 kilometriä ennen pesimistä ja munii munansa tavallisesti samalle rannalle, jossa itse kuoriutui.
Kolme muuta merikilpikonnalajia vierailee Välimeren ja Atlantin koillisilla alueilla, erityisesti Madeiralla, Kanariansaarilla ja Azoreilla. Nämä ovat merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea), bastardikilpikonna (Lepidochelys kempii) ja karettikilpikonna (Eretmochelys imbricata).
MUUT EU:N TOIMET RANNIKOIDEMME JA MERIEMME SUOJELEMISEKSI
Useita toimia ja pyrkimyksiä suojata Euroopan meriympäristöä koordinoidaan Euroopan unionin tasolla. EU:n lintu- ja luontodirektiivien lisäksi meristrategiadirektiivi on omistettu erityisesti meriympäristön kohtaamien rasitusten ratkaisemiseksi sen varmistamiseksi, että meriemme kunto paranee.
Vuonna 2020 Euroopan komissio käynnisti vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian, jonka tarkoituksena on eliminoida tai vähentää uhanalaisten lajien sivusaaliiksi joutuminen tasolle, joka mahdollistaa näiden lajien palautumisen.
Meriroskasta on tullut vakava ongelma monille rannikoiden ja merien elinympäristöille ja lajeille. Euroopan merivesissä 80–85 prosenttia meriroskasta on muovia (josta kertakäyttöiset muovituotteet muodostavat 50 prosenttia) ja 27 prosenttia on kalastusvälineitä. EU:n direktiivi koskien tiettyjen muovituotteiden vaikutuksen vähentämistä ympäristöön sisältää keinoja kieltää kertakäyttöisiä muovituotteita, joille on saatavilla vaihtoehtoinen tuote, vähentää muovista valmistettujen ruoka-astioiden ja juomamukien määrää ja asettaa erillinen kierrätystavoite muovipulloille. Näiden keinojen positiivinen vaikutus meriympäristöön tulee näkymään selkeämmin lähitulevaisuudessa.
EU tarjoaa rahoitusta meren biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja parantamiseen Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMFF) ja EU:n LIFE-ohjelman kautta. Näiden kahden ohjelman kautta on rahoitettu useita menestyksekkäitä meri- ja rannikkohankkeita.
